tosta ensimmäisestä postauksesta on vaikea lähteä jatkamaan. pitäiskö mun esitellä itseäni? blogin ajatusta on tullut pohdittua, mutta millainen ihminen tätä jorinaa kirjoittaa?

hei minä olen ihminen. siniksi isi minut itse risti, minut kastettiin vasta viisitoistavuotiaana leirillä muiden rippilasten valvovan silmä alla. senkin sakramentin kävin läpi vain rahan takia, jälleen kerran olin paha ihminen. en usko. yläasteella keksittiin kaverin kanssa oma uskonto, jossa palvottiin purjobuddhaa ja jonka hengellinen johtaja oli tietämättään seppo taalasmaa. jonkinlainen kekseliäs satiiri kristinuskosta se oli selvästikin. siihen minun uskonnollisuuteni loppuukin. ystäväpiirini on hyvin samanhenkinen, meidän jumalamme on kaikkialla ja samaan aikaan ei missään. jeesus on jees, kaikki ei vaan sovi kaikille.

hei olen myös musiikkinatsi, puoliksi tahtomattani ja osittain tahalteeni. soitan korkeintaan nokkahuilua, mutta musiikin kuunteleminen on minulle pyhää. keräilen vinyylejä ja kulutan niitä puhki maaten lattialla henkisessä transsitilassa. minun sielunmessuni. the smiths on johdattajani.

hei en ole kilpailuhenkinen ihminen. olen pelkuri, luovutan helposti, kiinnyn liian nopeasti ja kovaa kanssaihmisiin ja minulla on isot etuhampaat, jossa toisessa on valkoinen läntti. söin pienenä hammastahnaa.